Hyvitys = rangaistus

Kunnioittamani tietotekniikkasiantuntija Petteri Järvinen
erehtyi YLE:n Ykkösaamussa väittämään, että
tekijänoikeusrikoksien rangaistukset ovat todella lieviä, ja vahingonkorvaukset suuria.

 

Molemmat väitteet ovat yksinkertaisesti vääriä – tekijänoikeusrikoksesta
määrättävät rangaistukset ovat jopa kovempia kuin
kuolemantuottamuksesta tai pahoinpitelystä määrättävät rangaistukset, ja toisaalta tekijänoikeusrikoksista ei käytännössä koskaan määrätä vahingonkorvauksia.

*

Otetaan aluksi termit oikein: tekijänoikeuslaissa säädetään
”hyvityksestä”, vahingonkorvauslaissa ”vahingonkorvauksesta”
ja rikoslaissa ”sakosta”. Ne ovat kaikki eri asioita.
Tekijänoikeuslain hyvitys on näistä kolmesta ylivoimaisesti väkevin.

Sakkoa tekijänoikeuslain
”hyvitys” muistuttaa siinä, että A) molemmissa perusteena on
sama rikosoikeudellisesti sanktioitu teko, B) molempien tarkoituksena
on ennaltaestää rikosten tapahtumista rangaistusuhan avulla ja C)
kumpikaan ei edellytä toteen näytettyä vahinkoa, vaan rikollisen
teon toteen näyttäminen riittää, jotta maksu voidaan määrätä.

Erona hyvitysmaksun ja sakkorangaistuksen välillä on, että
hyvitysmaksu maksetaan rikoksen uhrille eli asianomistajalle eikä
valtiolle. Toinen ero on, että hyvitysmaksusta puuttuu kokonaan
yläraja – se ei skaalaudu rikollisen tulojen mukaan, toisin kuin
sakko.

Vahingonkorvauksesta hyvitys poikkeaa siinä, että 1)
vahinkoa ei tarvitse näyttää toteen – riittää, että voi
näyttää toteen laittoman jakelun, josta saattaisi aiheutua
vahinkoa. Vahingonkorvauksessahan vahinko todella pitäisi näyttää
toteen – ts. toteen pitäisi näyttää 1. oikeudenhaltijan
oikeuksia loukkaava teko 2. vahinko, joka oikeuden loukkaamisesta
on aiheutunut ja 3. syy-seuraussuhde näiden välillä. Lisäksi eräänä merkittävänä erona on, että täysin viattomasti vilpittömässä
mielessä tehdystä teosta voidaan tuomita
maksamaan hyvitystä, mutta ei vahingonkorvausta. 

Nämä jutut eivät ole omaa keksintöäni, vaan ilmenevät mm.
KKO:n ratkaisukäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta. Esimerkiksi
ratkaisussa KKO 2007:63 todetaan seuraavaa

6. Vaikkei tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa (442/1984)
ole kysymys vahingonkorvauksesta eikä hyvitys riipu aiheutuneesta
vahingosta, myös hyvityksen tuomitsemisella pyritään osaltaan
saattamaan tekijänoikeuden haltija siihen asemaan, jossa hän olisi
ollut, jos tekijänoikeuden loukkausta ei olisi tapahtunut. Toisaalta
hyvityksen taustalla on ajatus siitä, että loukkaaja ei saa päästä
teosta oikeudettomasti käyttämällä parempaan asemaan kuin missä
hän olisi ollut, jos hän olisi käyttänyt teosta luvallisesti.
Hyvityksen tarkoituksena on osaltaan tehokkaasti ehkäistä
tekijänoikeuksien loukkaamista ja suojattujen teosten lainvastaista
käyttöä.

7. Vahingonkorvauksesta poiketen tekijänoikeuslain 57 §:n 1
momentissa (442/1984) tarkoitettua hyvitystä on velvollinen
suorittamaan myös se, joka on käyttänyt teosta vilpittömässä
mielessä. Säännös ilmentää ajatusta, jonka mukaan
tekijänoikeuslain vastaisesta teoksen käyttämisestä olisi
tekijälle kuuluvien oikeuksien suojaamiseksi säännönmukaisesti
suoritettava hyvitystä.

Lukijan kannattaa huomioida erityisesti
ensimmäisen lainatun kappaleen viimeinen virke – se osoittaa
selvästi rangaistusluonteen, joka ilmenee myös mm. Finnreaktor-
tapauksessa (KKO 2010:47)

**

Tekijänoikeusrikos on lisäksi asetettu rikosoikeudelliselta rangaistusasteikoltaan yhtä vakavaksi rikokseksi kuin kuolemantuottamus tai pahoinpitely.

On toki totta, ettei käytännössä tekijänoikeusrikoksista tavata tuomita vankeutta. Järvisen
argumentaatiossa on kuitenkin mielenkiintoista se, että hän ei
kiistä sitä, että rikosoikeudellinen rangaistusasteikko on sama
kuin kuolemantuottamuksella. Hän ei myöskään väitä, että
rangaistuskäytäntö olisi kovempi kuin kuolemantuottamuksessa. Hän
yksinkertaisesti vain harhauttaa, ja puhuu jostain ihan muusta, kuin siitä, onko vertaus relevantti.  

 

Kysynkin: jos Petteri Järvisen
mielestä koko Suomen rikosoikeudelliset sanktiot ovat liian lieviä,
niin miksi hän ei sano niin, vaan kertoo vain tekijänoikeusrikoksen
sanktioiden olevan lieviä?

Yhtä
kaikki asioista pitäisi puhua rehellisesti – olipa sitten
tekijänoikeusjärjestön edustaja, Järkeä tekijänoikeuslakiin
kampanjan edustaja tai riippumaton asiantuntija, joka saa prime-time
aikaa valtakunnan ykkösmedioilta. 

 

 

PS. Ymmärrän, että tämä kirjoitus voi vaikuttaa saivartelulta – onhan hyvityksessä myös suuri vahingonkorvausta muistuttava elementti. Tosiasia kuitenkin on, että hyvitys eroaa valtavasti kaikelle kansalle tutusta (vahingonkorvauslain) vahingonkorvauksesta, ja hyvityksellä on toisaalta myös aivan selvä sanktioluonne, joka pitäisi avoimesti myöntää ja tuoda ilmi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu