*

Kalle Salava

Hyvitys = rangaistus

Kunnioittamani tietotekniikkasiantuntija Petteri Järvinen erehtyi YLE:n Ykkösaamussa väittämään, että tekijänoikeusrikoksien rangaistukset ovat todella lieviä, ja vahingonkorvaukset suuria.

 

Molemmat väitteet ovat yksinkertaisesti vääriä – tekijänoikeusrikoksesta määrättävät rangaistukset ovat jopa kovempia kuin kuolemantuottamuksesta tai pahoinpitelystä määrättävät rangaistukset, ja toisaalta tekijänoikeusrikoksista ei käytännössä koskaan määrätä vahingonkorvauksia.



*



Otetaan aluksi termit oikein: tekijänoikeuslaissa säädetään ”hyvityksestä”, vahingonkorvauslaissa ”vahingonkorvauksesta” ja rikoslaissa ”sakosta”. Ne ovat kaikki eri asioita. Tekijänoikeuslain hyvitys on näistä kolmesta ylivoimaisesti väkevin.



Sakkoa tekijänoikeuslain ”hyvitys” muistuttaa siinä, että A) molemmissa perusteena on sama rikosoikeudellisesti sanktioitu teko, B) molempien tarkoituksena on ennaltaestää rikosten tapahtumista rangaistusuhan avulla ja C) kumpikaan ei edellytä toteen näytettyä vahinkoa, vaan rikollisen teon toteen näyttäminen riittää, jotta maksu voidaan määrätä.



Erona hyvitysmaksun ja sakkorangaistuksen välillä on, että hyvitysmaksu maksetaan rikoksen uhrille eli asianomistajalle eikä valtiolle. Toinen ero on, että hyvitysmaksusta puuttuu kokonaan yläraja - se ei skaalaudu rikollisen tulojen mukaan, toisin kuin sakko.



Vahingonkorvauksesta hyvitys poikkeaa siinä, että 1) vahinkoa ei tarvitse näyttää toteen – riittää, että voi näyttää toteen laittoman jakelun, josta saattaisi aiheutua vahinkoa. Vahingonkorvauksessahan vahinko todella pitäisi näyttää toteen – ts. toteen pitäisi näyttää 1. oikeudenhaltijan oikeuksia loukkaava teko 2. vahinko, joka oikeuden loukkaamisesta on aiheutunut ja 3. syy-seuraussuhde näiden välillä. Lisäksi eräänä merkittävänä erona on, että täysin viattomasti vilpittömässä mielessä tehdystä teosta voidaan tuomita maksamaan hyvitystä, mutta ei vahingonkorvausta. 



Nämä jutut eivät ole omaa keksintöäni, vaan ilmenevät mm. KKO:n ratkaisukäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2007:63 todetaan seuraavaa



6. Vaikkei tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa (442/1984) ole kysymys vahingonkorvauksesta eikä hyvitys riipu aiheutuneesta vahingosta, myös hyvityksen tuomitsemisella pyritään osaltaan saattamaan tekijänoikeuden haltija siihen asemaan, jossa hän olisi ollut, jos tekijänoikeuden loukkausta ei olisi tapahtunut. Toisaalta hyvityksen taustalla on ajatus siitä, että loukkaaja ei saa päästä teosta oikeudettomasti käyttämällä parempaan asemaan kuin missä hän olisi ollut, jos hän olisi käyttänyt teosta luvallisesti. Hyvityksen tarkoituksena on osaltaan tehokkaasti ehkäistä tekijänoikeuksien loukkaamista ja suojattujen teosten lainvastaista käyttöä.



7. Vahingonkorvauksesta poiketen tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa (442/1984) tarkoitettua hyvitystä on velvollinen suorittamaan myös se, joka on käyttänyt teosta vilpittömässä mielessä. Säännös ilmentää ajatusta, jonka mukaan tekijänoikeuslain vastaisesta teoksen käyttämisestä olisi tekijälle kuuluvien oikeuksien suojaamiseksi säännönmukaisesti suoritettava hyvitystä.



Lukijan kannattaa huomioida erityisesti ensimmäisen lainatun kappaleen viimeinen virke – se osoittaa selvästi rangaistusluonteen, joka ilmenee myös mm. Finnreaktor- tapauksessa (KKO 2010:47)



**



Tekijänoikeusrikos on lisäksi asetettu rikosoikeudelliselta rangaistusasteikoltaan yhtä vakavaksi rikokseksi kuin kuolemantuottamus tai pahoinpitely.



On toki totta, ettei käytännössä tekijänoikeusrikoksista tavata tuomita vankeutta. Järvisen argumentaatiossa on kuitenkin mielenkiintoista se, että hän ei kiistä sitä, että rikosoikeudellinen rangaistusasteikko on sama kuin kuolemantuottamuksella. Hän ei myöskään väitä, että rangaistuskäytäntö olisi kovempi kuin kuolemantuottamuksessa. Hän yksinkertaisesti vain harhauttaa, ja puhuu jostain ihan muusta, kuin siitä, onko vertaus relevantti.  

 

Kysynkin: jos Petteri Järvisen mielestä koko Suomen rikosoikeudelliset sanktiot ovat liian lieviä, niin miksi hän ei sano niin, vaan kertoo vain tekijänoikeusrikoksen sanktioiden olevan lieviä?



Yhtä kaikki asioista pitäisi puhua rehellisesti – olipa sitten tekijänoikeusjärjestön edustaja, Järkeä tekijänoikeuslakiin kampanjan edustaja tai riippumaton asiantuntija, joka saa prime-time aikaa valtakunnan ykkösmedioilta. 

 

 

PS. Ymmärrän, että tämä kirjoitus voi vaikuttaa saivartelulta - onhan hyvityksessä myös suuri vahingonkorvausta muistuttava elementti. Tosiasia kuitenkin on, että hyvitys eroaa valtavasti kaikelle kansalle tutusta (vahingonkorvauslain) vahingonkorvauksesta, ja hyvityksellä on toisaalta myös aivan selvä sanktioluonne, joka pitäisi avoimesti myöntää ja tuoda ilmi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Peter Hallberg

"...hyvitysmaksulla on toisaalta myös aivan selvä sanktioluonne, joka pitäisi avoimesti myöntää ja tuoda ilmi."

Tuo on kiistämätön epäkohta ja eräänlainen tekijänoikeudellinen tabu. Eräässä viimeaikaisessa ylemmän TI:n ratkaisussa (saattoi jopa olla Finreactor, en nyt muista) on mielenkiintoinen yksityiskohta: todistajana kuultu Teoston entinen lakimies myöntää, että hyvitys on luonteeltaan osittain punitiivinen. Tälläistä ei ole ollut tapana sanoa ääneen.

Itseäni myös vaivaa tekijänoikeuslain kovausjärjestelmän sui generis -luonne. On vaikea löytää perustetta vahingonkorvauslaista erillisen korvausjärjestelmän olemassaololle. Ruotsissa jako ei ole näin jyrkkä.

Käyttäjän Verraton kuva
Kalle Salava

Peruste löytynee hyvin käytännönläheisistä näkökulmista: vahingonkorvausta ei käytännössä pystyttäisi tuomitsemaan lähes koskaan, koska saamatta jäänyttä myyntiä olisi todella vaikea näyttää toteen. En sitten tiedä, miten asia Ruotsissa on.

Vahingonkorvausta tai sakkoa parempi rinnastus voisi ehkä olla hankintalain hyvitysmaksu, jota hankintayksikkö voidaan määrätä suorittamaan tarjoajalle, joka olisi todennäköisesti voittanut tarjouskilpailun, ellei hankintayksikkö olisi menetellyt syrjivästi. Isona erona kuitenkin on, että tässä sanktio kohtaa julkisen sektorin toimijaa eikä yksityistä.

Kaikenkaikkiaan hyvitys on sanktiona tavattoman mielenkiintoinen ja yllättävän vähän käsitelty.

Käyttäjän PetteriJarvinen kuva
Petteri Järvinen

Olen insinööri, en juristi, mutta olet oikeassa hyvityksen ja vahingonkorvauksen erosta. Tarkka juridinen terminologia ei ole alaani. Oleellista on tietenkin se, millaiset maksut laittomasta levityksestä tuomitaan ja miten niiden määräytyminen eroaa sakoista tai tavanomaisista vahingonkorvauksista (kuten nuoren miehen polttama kirkko Porvoossa joitakin vuosia sitten).

"Hyvitysmaksu" on joka tapauksessa huono termi, jota lakikaan ei käytä. Entistä kasettimaksua kutsutaan nykyään sillä nimellä. Puhutaan siis vain hyvityksestä.

Olen itsekin peräänkuuluttanut tarkempaa määrittelyä sille, miten laittoman jakelun aiheuttama vahinko määritellään. Tämä vahinko pitäisi hyvittää, kutsuttakoon sitä millä termillä tahansa. Jokaisen levitetyn kappaleen veloittaminen listahinnan mukaan ei ole realistista, mutta toisaalta alemmatkin hinnat johtavat ongelmiin.

>Lisäksi eräänä merkittävänä erona on, että myös
>täysin vilpittömässä mielessä laitonta teosta käyttänyt
>henkilö voidaan tuomita maksamaan hyvitystä

Minkälaisessa tilanteessa tämä voisi toteutua?

Vilpittömästä mielestä ja vahingonkorvauksesta olen eri mieltä. Jos naarmutat parkkipaikalla toisen autoa, joudut korvaamaan vahingon, vaikka se olisi täysin tahaton (ei vaadita edes huolimattomuutta).

"oikeudenhaltijan oikeuksia loukkaava teko" pitää nähdäkseni näyttää toteen myös laittomassa levityksessä. Juuri levitys on se teko, koska levitysoikeus on vain tekijän itsensä luovutettavissa.

>Tekijänoikeusrikos on lisäksi asetettu rikosoikeudelliselta
>rangaistusasteikoltaan yhtä vakavaksi rikokseksi kuin
>kuolemantuottamus tai pahoinpitely

Samoin kuin törkeä kunnianloukkaus (esim. netissä) tai kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Ovatko nämä sitten yhtä vakavia asioita kuin kuolemantuottamus tai pahoinpitely? Itse en osaa arvioida, eri rikoslajien vertailu on vaikeaa.

Ykkösaamun haastattelussa viittasin tähän kirjoitukseeni, johon olet epäilemättä tutustunutkin. Todennäköisyys jäädä kiinni pahoinpitelystä tai kuolemantuottamuksesta lienee >90 %, piratismista luku on äärimmäisen pieni.

Kiinnijäämisriski on tietenkin eri asia kuin rangaistusasteikko, mutta kuvaa hyvin vallitsevaa tilannetta. Jos jakamisesta tehdään pelkkä rikkomus, poistuu mahdollisuus jäljittää kopioijia/levittäjiä ja silloin voi sanoa, että yksityishenkilöiden piratismi on de-facto sallittua.

Käyttäjän Verraton kuva
Kalle Salava

Myönnän, että talodellisen ja väkivaltarikoksen vertaaminen on kaukana ongelmattomasta, mutta silti rangaistusten kovuusluokka on paikallaan asettaa konteksiinsa - ja siinä kontekstissa tekijänoikeusrikoksen rangaistusasteikko on todella kova, minkä ikään kuin kielsit tuossa ohjelmassa.

Kiinnijäämisriskin paikkaaminen rangaistusasteikon kovuudella on kriminologisesti täysin kestämätön toimintamalli – rikollisuus ei vähene rangaistusten kovuuden suhteessa, ja lopputuloksena on vain sattumanvarainen ja pahimmillan jopa mielivaltainen kovien rangaistusten langettaminen muutamalle yksilölle, joita rangaistaan ikään kuin muidenkin puolesta. Se ei ole kestävä peruste kovan rangaistuksen säätämiseen.

Pakkokeinojen suhteen olen kanssasi sikäli samaa mieltä, että ilman niitä laskee kuluttajapiratismissa kiinnijäämisriski luokasta 1:10.000 lähelle 1:100.000.000. Siis läheltä nollaa lähemmäs nollaa.

Kysyn kuitenkin: perusteleeko valvonnan vaikeus mitä vain valvonta- eli pakkokeinoja?

Tekijänoikeusrikos on nimittäin todella poikkeuksellinen siinä, että siihen on käytännössä kaadettu kaikki rikoksen kokoluokat aina Chisugate-tyyppisistä tapauksista suuriin palvelinjakoihin asti (vika ei tosin taida olla laissa, vaan järkyttävän huonossa ratkaisukäytännössä - lain kohta, jossa edellytetään "huomattavaa haittaa" on sivuutettu, vaikka sen pitäisi nimenomaisesti rajata tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkitysön ulkopuolelle kaikki vähäiset tapaukset).

Se on sama asia, kuin meillä olisi vain yksi rikosnimike varkausrikoksissa, ja jokaisen näpistyksen tutkimiseksi voitaisiin saada kotietsintälupa. Kyseessä olisi kirkkaasti perustuslakimme ja vastainen tilanne eikä sitä pystyttäisi millekään muulle oikeudenalalle luomaan.

Tämä on syy, joka mahdollisti Chisugaten. Chisugate ei ole vain "yksittäistapaus", vaan osoitus siitä, että lainsäädäntömme on kutakuinkin mielivalaisella tasolla. Se, että mielivaltaa itsehillitään, ei oikein enää riitä vakuuttamaan siitä, että järjestelmän ylilyönnit olisi korjattavissa TTVK:n itsehillinnällä.

Käyttäjän PetteriJarvinen kuva
Petteri Järvinen

Käydään sitten eri keskustelu siitä, ovatko myös törkeä kunnianloukkaus netissä tai kiihottaminen kansanryhmää vastaan verrattavissa väkivaltarikokseen ja onko oikein rangaista niistä vankeudella.

Jos tekijänoikeusloukkauksista tehdään pelkkiä rikkomuksia, niitä ei pystytä tutkimaan käytännössä lainkaan. Onko järkevää säätää lakeja, joita ei voida valvoa edes pistokokeilla (kuten ylinopeutta tai laitonta levitystä nyt)? Eikö silloin olisi parempi sallia netissä levittäminen ja lataaminen kokonaan? Minusta tätäkin vaihtoehtoa tulee harkita, se vain täytyy tuoda rohkeasti esille.

En ihan ymmärrä viittausta TTVK:n mielivaltaan. Sehän ei voi tietää, onko ip-osoitteen takana 9-vuotias tyttö vai paatunut piraatti, joka levittää tuhansia teoksia.

Toinen ratkaisumalli olisi antaa poliisille oikeus tutkia ip-osoitteita yhä pienemmissä rikoksissa tai tehdä valvonnasta niin laajaa, että se erottelisi 9-vuotiaat yksittäiset lataajat oikeasta piratismista. Itse en pidä näitä hyvinä vaihtoehtoina.

Mikä on oma ehdotuksesi ongelman ratkaisemiseksi?

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman Vastaus kommenttiin #7

Tekijänoikeuksien taloudellinen puoli on desuetudo, kuollut kirjain. Plagiointi on tietenkin ollut kautta historian kiellettyä.

Käyttäjän Verraton kuva
Kalle Salava Vastaus kommenttiin #7

Voimme käydä eri keskustelun törkeästä kunninaloukkauksesta tai kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Molemmat ovat minusta kuitenkin täysin eri kaliiberin rikoksia kuin vaikkapa Chisugaten tapauksessa ilmennyt näpistykseen verrattava tapaus. Ylinopeuksista ei muuten rangaista yhtä rajusti eikä niitä voitaisi tutkia yhtä laajoilla pakkokeinoilla.

Selvennän ensiksi viittauksen mielivallan mahdollisuuteen. Kyse on siitä, että jos 79% nuorista on joskus ladannut jotain laitonta, voitaisiin luultavasti itse kunkin nuoren tietokoneelta löytää edes jotain laitonta tarvittaessa. Jos sitä varten voidaan tunkea kotiin, niin se mahdollistaa jo melkoisesti. Mielivalta ei ole jotain, joka tapahtuisi lain tarkoittamalla tavalla, vaan juurikin siitä poikkeavalla tavalla ilman, että sille voidaan tehdä yhtään mitään.

Poliisin tutkinta- ja pakkokeinovaltuuksia on rajattu ja ne on säädetty laissa tarkoin, jotta kaikenlainen mielivallan mahdollisuus tulisi estettyä. On kestämätöntä vaatia laajoja tutkintavaikeuksia vain siksi, että jotakin on muuten vaikea valvoa. Kärpästä ei pidä ampua tykillä, eikä oikeusvaltiossa näpistystä tutkita rikkomalla isompaa oikeushyvää, eli ihmisen kotirauhaa.

Minusta johtopäätöksesti on hyvinkin oikean suuntainen ja valvonnasta kuluttajapiratismin osalta tulisi käytännössä luopua. Kyse ei ole siitä, että se olisi oikein – kyse on siitä, että ”oikeaa” ratkaisuvaihtoehtoa ei ole tarjolla, ja pitää vain valita vähiten huono.

Jos näpistyksen tasoisia rikoksia ei pystytä tutkimaan ilman kotirauhan suojan murtamista ja tai ilman laajaa televalvontaa, niin sitten asia vain on niin.

Chisugatea ei olisi pitänyt koskaan tapahtua, koska sen olisi pitänyt olla mahdoton.

Käyttäjän PetteriJarvinen kuva
Petteri Järvinen Vastaus kommenttiin #10

>Chisugaten tapauksessa ilmennyt näpistykseen verrattava tapaus.

Pieni, mutta oleellinen täsmennys: Chisugatea ei koskaan tutkittu, osapuolet sopivat kulujen korvaamisesta ja läppäri palautettiin. Nyt meillä on vain toisen osapuolen kertomus siitä mitä tapahtui, eikä hänkään osannut sanoa, miten p2p-ohjelma oli koneeseen joutunut. Periaatteessa emme siis tiedä, oliko kyseessä lataus itselle (näpistyksenkaltainen teko) vai pidempään jatkunut sisällön jakaminen muille. Emme myöskään tiedä, millaisia olivat muut ko. Chisun levyä jakaneet, jotka sopivat tiettävästi 600 euron kulukorvauksesta TTVK:n kanssa.

>Ylinopeuksista ei muuten rangaista yhtä rajusti eikä niitä
>voitaisi tutkia yhtä laajoilla pakkokeinoilla.

Jonkun mielestä ihmisten valokuvaaminen ja henkilötietojen selvittäminen on jo sinällään yksityisyyden loukkaus, mutta pakkokeino se ei tietenkään ole.

Nettirikosten ongelmana on se, ettei niitä voi selvittää juuri muutoin kuin ip-osoitteita tutkimalla. Ilman tätä pakkokeinoa jäisivät kaikki nettirikokset tutkimatta.

>Kärpästä ei pidä ampua tykillä, eikä oikeusvaltiossa
>näpistystä tutkita rikkomalla isompaa oikeushyvää,
>eli ihmisen kotirauhaa.

Toivottavasti poliisi jatkossa kuitenkin tekee takavarikon esim. lapsipornon lataamisen, kunnianloukkauksen, tietomurron ym. epäilyissä, koska ilman sitä epäillyn oma oikeusturva on vaarassa. Ketään ei pitäisi haastaa oikeuteen pelkän ip-osoitteen varassa, koska todellinen tekijä voi olla ihan muualla kuin tämän osoitteen takana.

>Kyse ei ole siitä, että se olisi oikein – kyse on siitä,
>että ”oikeaa” ratkaisuvaihtoehtoa ei ole tarjolla, ja
>pitää vain valita vähiten huono.

Tämä vaihtoehto pitää tuoda eduskunnan tietoon, jotta se voi arvioida eri oikeushyviä ja tasapainoilla kotirauhan, yleisen oikeudenmukaisuuden ja omaisuudensuojan välillä.

Käyttäjän Verraton kuva
Kalle Salava Vastaus kommenttiin #12

>Pieni, mutta oleellinen täsmennys: Chisugatea ei koskaan tutkittu,
>osapuolet sopivat kulujen korvaamisesta ja läppäri palautettiin. Nyt
>meillä on vain toisen osapuolen kertomus siitä mitä tapahtui, eikä hänkään
>osannut sanoa, miten p2p-ohjelma oli koneeseen joutunut. Periaatteessa
>emme siis tiedä, oliko kyseessä lataus itselle (näpistyksenkaltainen teko)
>vai pidempään jatkunut sisällön jakaminen muille. Emme myöskään tiedä,
>millaisia olivat muut ko. Chisun levyä jakaneet, jotka sopivat tiettävästi
>600 euron kulukorvauksesta TTVK:n kanssa.

Tämä on sinänsä totta. Huomionarvoista kuitenkin on, että näyttöä mistään määristä ei ole olemassa ja se johtunee siitä, että TTVK on halunnut salata asian - TTVK:n sopimuksessahan oli salassapitoklausuulit, ainakin julkisuudessa olleiden tietojen mukaan. Minä myös ymmärrän hyvin, että isä halusi sotkusta eroon mahdollisimman nopeasti. Vaikka oikeusjutun nimittäin voittaisi, menisi siihen melkoisesti omaa aikaa, jota ei korvattaisi mitenkään. Siksipä viattomankin kannattaisi tuossa tilanteessa ostaa itsensä ulos kiipelistä, jos aikaansa ja hermojansa arvostaa.

Kaikista muistakin nyt sanomistasi asioista olemme samaa mieltä. En oikeastaan uskonnutkaan, että kovin kauas voisimme näkemyksissä päätyä.

Siksi pyydänkin jatkossa tarkuutteen noiden termien osalta ja väitteisiin siitä, miten kovia rangaistukset ovat. Sinulla on nimittäin vaikutusvaltaa ja toivoisin viisautta sen käyttöön, jotta eduskunta todella saisi vapaasti asiaa arvioida.

Eduskunta on nimittäin poliittinen toimielin ja se ei tasapainoile ainoastaan totuuden kanssa, vaan myös ja ennenkaikkea sen kanssa, miltä asia näyttää. Yleinen mielipide ratkaisee usein politiikan suunnan ja sinun lausuntosi vaikuttavat siihen tuntuvasti.

Siksi toivoisin, että et kutsuisi hyvitystä vahingonkorvauksesti tai edes systemaattisesti sivuuttaisi hyvityksen rangaistusluonnetta.

Lisäksi toivoisin ettet väittäisi rikosoikeudellisten rangaistustenkaan olevan lieviä (ainakaan täsmentämättä, että myös muissa rikoksissa rangaistukset ovat lieviä), ja että rangaistusasteikkojen vertailu on sinänsä oikea, mutta samalle tasolle asettuu myös törkeä kunninaloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Sinähän hyväksyt rangaistusasteikon kovuuden, koska muutoin tapauksia ei voida tutkia. Sano se myös ääneen julkisessa sanassa.

Lopuksi vielä nöyrä kiitokseni siitä, että olet antanut arvokasta aikaasi tähän keskusteluun.

Käyttäjän PetteriJarvinen kuva
Petteri Järvinen Vastaus kommenttiin #13

>Huomionarvoista kuitenkin on, että näyttöä mistään
>määristä ei ole olemassa ja se johtunee siitä, että
>TTVK on halunnut salata asian - TTVK:n sopimuksessahan
>oli salassapitoklausuulit,

En tiedä, miksi TTVK haluaa salata sopimukset. Epäilen sen johtuvan siitä, ettei TTVK halua paljastaa miten hampaaton se todellisuudessa on (vrt. blogikirjoitukseni, johon viittasin). Nykytilanteessa TTVK ei voi saada näyttöä kuin yhdestä jakamisesta kerrallaan, joten se ei pysty erottelemaan 9-vuotiaita tyttöjä tuhansien elokuvien pysyvistä jakajista.

>Vaikka oikeusjutun nimittäin voittaisi, menisi siihen
>melkoisesti omaa aikaa, jota ei korvattaisi mitenkään.

Näinhän ei ole, vaan oikeus voi määrätä asianosaiskorvauksia myös oman ajan käytöstä. Myös TTVK:lta voisi vaatia vahingonkorvausta. Todistustaakka on syyttäjällä, joten jos saa aiheetta TTVK:n kirjeen, se kannattaa ilman muuta kiistää ja viedä oikeuteen. Näkyvä häviö oikeudessa on TTVK:n painajainen, joten syytetyn oikeudenkäyntikuluihin löytyy varmasti apua vaikka nettiyhteisön karttuisasta kädestä.

>Siksi pyydänkin jatkossa tarkuutteen noiden termien osalta
>ja väitteisiin siitä, miten kovia rangaistukset ovat.

Olen jatkossa tarkempi termien kanssa. Lievillä rangaistuksilla olen viitannut lähinnä p2p-verkkojen jokamiespiratismiin, en Finreactorin tai Sarah's Secret Chamber -tyyppisiin järjestäytyneisiin palveluihin.

>Sinulla on nimittäin vaikutusvaltaa ja

Vielä enemmän on itselläsi. Toivon, että omalta osaltasi viet tekijänoikeuslain muutostarpeita eteenpäin eduskunnassa. Aloitteen tekstiä ei voi enää muuttaa, joten on ihan eduskunnan omassa harkinnassa, mistä päin se lähestyy asiaa ja mihin pykäliin se mahdollisesti tarttuu.

>Siksi toivoisin, että et kutsuisi hyvitystä
>vahingonkorvauksesti tai edes systemaattisesti
>sivuuttaisi hyvityksen rangaistusluonnetta.

En, vaikka erot lopulta osoittautuivat aika pieniksi: ajatus punitiivisesta luonteesta ja se, ettei vahinkoa tarvitse näyttää toteen (mikä immateriaalisen luonteen vuoksi olisikin mahdotonta).

>olevan lieviä (ainakaan täsmentämättä, että myös
>muissa rikoksissa rangaistukset ovat lieviä), ja että

Tässähän on vielä se ero, että tekijänoikeusrikokset ovat asianomistajarikoksia. TTVK:n tarjous sopia lainvastaisesta levittämisestä oikeuden ulkopuolella käsittelykuluja vastaan (ja näin välttää rangaistus kokonaan) on edullisempi kuin mitä pahoinpitelystä tms. on mahdollista saada.

Mielelläni en vertailisi eri rikoslajeja lainkaan. Kommenttini liittyivät alunperin tekijänoikeusaloitteen kampanjaan, jossa musiikin lataaminen (huom. lataaminen) rinnastettiin pahoinpitelyyn tai lapsikaappaukseen.

>Lopuksi vielä nöyrä kiitokseni siitä, että olet
>antanut arvokasta aikaasi tähän keskusteluun.

Kiitos itsellesi asiantuntevista kommenteista. Alaa ja lakia tuntevien toivoisi osallistuvan laajemminkin keskusteluun, koska aihe on mutkikas ja kommentit usein tunnepitoisia faktojen kustannuksella.

Käyttäjän miesenergiaa kuva
Mikki Nieminen

Väkivaltarikosten kovista tuomioista ei uskota olevan hyötyä rikoksia ehkäisevänä toimenpiteenä. Onko tekijänoikeusrikosten saralla päinvastainen näkemys ja jos on, niin onko se toimivuudesta näyttöä?

Käyttäjän Verraton kuva
Kalle Salava Vastaus kommenttiin #24

Ei minun tietääkseni.

Toisaalta on todettava, että kaikki näyttö valvonta- ja sanktiojärjestelmän kyvystä ehkäistä rikoksia on tekijänoikeuskien kohdalla hyvin vaikeasti mitattavissa ihan jo teknologisen kehityksen nopeudestakin johtuen. Kun tilanne ei ole staattinen, on luotettavaa tietoa asiasta ole kenties edes mahdollista saada.

Itse kuitenkin olen sangen vakuuttunut siitä, että rangaistusten kovuudella ei ole kuin häviävän vähäinen ennalta-ehkäisevä merkitys. Astetta suurempi, ja silti lähes häviävän pieni vaikutus on sillä, että vakavien rikosten rangaistusasteikko sallii vakavien rikoksien selvittämiseen liittyvät pakkotoimet, kuten kotietsinnät. Näin syntyy edes hyvin pieni kiinnijäämisriski, joka tuskin kuitenkaan vaikuttaa juuri ollenkaan nuoriin.

Käyttäjän PetteriJarvinen kuva
Petteri Järvinen

Vielä kysymys teille juristeille: onko hyvityksen ja vahingonkorvauksen vanhenemisajoissa eroa? Ymmärtääkseni Porvon kirkonpolttajalta voidaan periä 4,3 miljoonan euron vahingonkorvauksia 20 vuoden ajan. Onko hyvityksessä vastaava aikamääre?

Käyttäjän Verraton kuva
Kalle Salava

Molempia on säädelty samalla tavalla.

Tuo Porvoon tapaus on muuten surkea case.

Se, että ihminen jää 20 vuodeksi - joka on muuten vielä minun ikäiselleni tulevaisuusorientoituneelle kaverille niin pitkä aika, ettei sen loppuun asti näe - velkavankeuteen, vie erittäin todennäköisesti häneltä kaiken motivaation toimia taloudellisesti tuottavasti. Hän vain syrjäytyy eikä ikinä ansaitse lateja, joilla maksaa edes osaa vahingonkorvauksista.

Jotain parempaa toivoisi olevan - tuossa ei voita kukaan. Tuomittu oikeudenmukaisuus, joka ei käytännössä toteudu, ei ole kovin kaksista oikeudenmukaisuutta.

Käyttäjän PetteriJarvinen kuva
Petteri Järvinen

Pitäisikö myös yleistä vahingonkorvauslakia muuttaa? Tässähän ei ollut kyse vahingosta vaan tahallisesta teosta.

Valitettavan moni nuori pilaa elämänsä joko ylivelkaantumisella, päihteillä, autohurjastelulla tai muulla hölmöilyllä. 20 vuoden kakku on tietenkin pitkä, mutta jos selviää 40-vuotiaaksi, voi aloittaa uuden elämän. Sitä mahdollisuutta ei ole huumekoukkuun tai vakavaan onnettomuuteen joutuneilla.

Käyttäjän Verraton kuva
Kalle Salava Vastaus kommenttiin #8

Vahingonkorvauslakia ei pitäisi muuttaa.

Sen sijaan näitä tapauksia varten pitäisi kenties luoda jonkinlainen velkajärjestelylaki, joka huomioi nuorten psykologian hiukan velkojen vanhenemisesta annettua lakia paremmin. Kannattaako näin tehdä riippuu siitä, miten laajamittaien ilmiö käytännössä on, ja olisiko yhteiskunnan kokonaisetua mahdollista parantaa kohtuullisin resurssipanoksin. Näitä asioita en osaa arvioida.

Olen kuitenkin pragmaattinen tässäkin, enkä niinkään kiinnostunut siitä, mikä on "oikein" (koska se on saavuttamattomissa - "oikeassa" tilassa vahinkoa ei olisi syntynyt tai se olisi pystytty korvaamaan), vaan mikä on mahdollista.

Minusta on selvää, että se 20 vuoden kakku tarkoittaa 20 vuotiaalle selvästi vailla tietoa tulevaisuudesta olevalle nuorelle samalta kuin "loppu elämä". Kun sen mukaan sitten elää, niin lopputulos on todennäköisesti syrjäytyminen ja lisää rikoksia ja kenties huumekoukkukin.

Elämä on siinä kohtaa siis kokolailla tuhoutunut eikä vahingonkärsijä saanut mitään vastineeksi.

Mutta tällä ei nyt ole mitään tekemistä tekijänoikeuslain tarkoittaman hyvityksen kanssa.

Peter Hallberg

"Siksi toivoisin, että et kutsuisi hyvitystä vahingonkorvaukseksi..."

Termillä hyvitys ei ole oikeusjärjestyksessä yhtenäistä merkityssisältöä. Tekijänoikeudellinen hyvitys on siis jotakin muuta kuin hyvitys jossakin toisessa laissa.

Tekijänoikeudessa on tavattu korostaa hyvityksen (57.1 §) ja vahingonkorvauksen (57.2 §) erillisyyttä. Tällainen ajattelu edellyttää eräänlaista oikeusdogmaattista essentialismia - ikäänkuin maailmassa olisi olio nimeltä hyvitys, joka apriorisesti eroaa oliosta nimeltä vahingonkorvaus. Kyseessä on konstruktio, joka voidaan asettaa kriittiseen tarkasteluun sekä tosiasioiden että oikeusjärjestyksen yleisen koherenssin valossa.

Teoriassa hyvitysvelvollisuus, päinvastoin kuin vahingonkorvaus, ei edellytä vahinkoa. (Ylemmät oikeusasteet muistavat aina lisätä lauseen: hyvitys ei sisällä vahigonkorvauksellista ainesta.)

Kuitenkin vahinko on lähes poikkeuksetta hyvitystuomion perusteena. Hyvityksellä on siis ylensä korvattu vahinkoa. Lisäksi korkein oikeus on useissa tuomioissa vahvistanut tekijänoikeudelliselle hyvitykselle täsmälleen samat funktiot kuin vahingonkorvaukselle: vahingonkärsijän saattamisen vahinkoa edeltäneeseen taloudelliseen asemaan (reparaatio) sekä tulevien vahinkojen ehkäisyn (preventio). Ristiriita on ilmeinen.

Esim. Mansala on kritisoinut hyvitys- ja vahingonkorvausvastuun rajan hämärtymistä oikeuskäytännössä.

Käyttäjän Verraton kuva
Kalle Salava

On totta, että tekijänoikeuden hyvitys ei vastaa muiden lakien hyvitystä tai hyvitysmaksua. Kyseisen sääntelyinstrumentin tutkimisen kannalta sen vertaaminen muihin samoja funktioita omaaviin oikeudellisiin instrumentteihin voi kuitenki olla hedelmällistä. Vertaa itse sitä aktiivisesti vahingonkorvaukseen, joka on vähintään yhtä kaukana ja jopa kauempana hyvityksestä, kuin vaikkapa hankintalain hyvitysmaksu.

Vahingonkorvauksella ja tekijänoikeuslain hyvityksellä on toki samoja funkioita, mutta erotkin ovat suuria. Hyvitys kohdistuu vahinkoon, joka käytännössä ei tulisi vahingonkorvauksena korvattavaksi kuin hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa. Lisäksi hyvityksellä on punitaviivinen funktio, joka ilmenee myös oikeuskäytännössä.

"Hyvityksen tarkoituksena on osaltaan tehokkaasti ehkäistä tekijänoikeuksien loukkaamista ja suojattujen teosten lainvastaista käyttöä." (KKO 2007:63)

"Suuri osa teoksista on luvattoman jakelun ja kopioimisen jälkeen päätynyt oletettavasti verkon käyttäjäkunnan käyttöön, minkä vuoksi teosten luvaton käyttö on vähentänyt niiden kappaleiden menekkiä laillisessa kaupassa. Tämä ja myös seuraamusjärjestelmän tehokkuus edellyttävät, että hyvitys on määrältään tuntuva." (KKO 2010:47)

Edelleen olennaista on huomata, että vahingon luonne on puhdasta taloudellista vahinkoa - mahdollisesti saamatta jäänyttä voittoa. Sen osoittamista ei vaadita lainkaan, toisin kuin vahingonkorvauksessa. Tämä käytännössä johtaa myös siihen, että jopa perusteetonta etua koskevan opin vastainen ylikompensaatio on mahdollinen (ja jopa todennäköinen) hyvityksen tapauksessa - äkkiseltään minä en keksi mitään muuta oikeudellista instrumenttia, jossa kyseinen periaate murtuisi. Keksitkö sinä?

Lisäksi vilpitöntä mieltä koskeva ero on merkittävä periaatteellinen eroavaisuus, jota on aika vaikea perustella.

Peter Hallberg

"Edelleen olennaista on huomata, että vahingon luonne on puhdasta taloudellista vahinkoa - mahdollisesti saamatta jäänyttä voittoa. Sen osoittamista ei vaadita lainkaan, toisin kuin vahingonkorvauksessa."

Tämä on totta. Tosin olen joskus tykönäni pohdiskellut, mikä on se oikeuspoliittinen tavoite, jonka johdosta tällainen poikkeaminen yleisistä korvausoikeudellisista periaatteista on katsottu perustelluksi. Yleensähän puhtaan varallisuusvahingon korvaamiseen suhtaudutaan kitsaasti.

"Tämä käytännössä johtaa myös siihen, että jopa perusteetonta etua koskevan opin vastainen ylikompensaatio on mahdollinen (ja jopa todennäköinen) hyvityksen tapauksessa."

Teoriassa kyllä, ja erityisesti vanhemmassa oikeuskirjallisuudessa tätä on pidetty myös hyväksyttävänä - jopa tavoiteltavana. Käytänössä, kun vertaamme piratismin aiheuttamia taloudellisia kokonaismenetyksiä määrättyihin hyvityksiin, järjestelmä on mitä suurimmassa määrin alikompensatorinen. Näin siitä huolimatta, että yksittäisen henkilön maksettavaksi tulevat hyvitykset ovat saattaneet ylittää hänen maksukykynsä räikeällä tavalla.

Tämän vuoksi väitän, että hyvityksen teoreettinen perusta ja tosiasiallinen käyttötarkoitus eivät enää kohtaa. Hyvitys toteuttaa huonosti reparaatiota ja sen ensisijainen funktio on preventio.

Näin ollen hyvitys lähestyy tosiasiallisesti rangaistusta oli sen teoreettinen sijoittelu oikeusjärjestelmäänn mikä tahansa. Siviilioikeudellisen vastuun ja rangaistusvastuun välistä työnjakoa olisi syytä pohtia uudelleen. Esim. Chisu gate -tapauksessa jokin julkisoikeudellinen seuraamusmaksu olisi ollut soveliaampi kuin nyt tehty yksityisoikeudellinen sopimus, jolla ei tosiasiallisesti ole mitään vaikutusta tekijöiden tuloon.

Käyttäjän Verraton kuva
Kalle Salava

Samaa mieltä pääosin. Yksi huomio:

"Teoriassa kyllä, ja erityisesti vanhemmassa oikeuskirjallisuudessa tätä on pidetty myös hyväksyttävänä - jopa tavoiteltavana. Käytänössä, kun vertaamme piratismin aiheuttamia taloudellisia kokonaismenetyksiä määrättyihin hyvityksiin, järjestelmä on mitä suurimmassa määrin alikompensatorinen. Näin siitä huolimatta, että yksittäisen henkilön maksettavaksi tulevat hyvitykset ovat saattaneet ylittää hänen maksukykynsä räikeällä tavalla."

Tätä seikkaa on hyvä tähdentää toteamalla, että missään rikollisuuden lajissa kiinnijääneet eivät joudu korvaamaan vahinkoja teoista, joita eivät ole tehneet. Siksi ihmettelen, miksi viittaat alikompensaotorisuuteen - kyseessä on epätäydellisen maailman yleinen ominaisuus, ei tekijänoikeusjärjestelmän erityispiirre.

Kokonaisuutena hyvityksen erityispiirteet uskoakseni johtuvat siitä, että se on onnistuttu lobbaamaan vahingonkorvauksena lävitse. Lobbaus on ollut riittävän yksipuolista, että poliittinen järjestelmä on siihen taipunut ja oikeustieteen puolella lähtökohtaisesti ei voida lainsäädännön yli kävellä, ainoastaan arvostella huonoa lainsäädäntöä - asia jota tässä itsekin teemme.

Käyttäjän PetteriJarvinen kuva
Petteri Järvinen

Näin maallikkona luen lumoutuneena asiantuntijoiden välistä keskustelua aiheesta, kiitos siitä.

Tämä ei liene suurin nykyisen tekijänoikeuslain ongelmista -- ainakaan arkipäivän tasolla -- mutta kuitenkin asia joka eduskunnan pitäisi korjata. Taitaa vieläpä olla sellainen, johon eduskunta VOI vaikuttaa, toisin kuin esim. tekijänoikeusdirektiivin tai kansainvälisten sopimusten alaisten asioiden muuttaminen.

Peter Hallberg Vastaus kommenttiin #19

Näin kesälomalla en kaikkia direktiivejä ja KV-sopimuksia ulkoa muista. Sen tiedän, että hienosäätövaraa on kansalliselle lainsäätäjälle jätetty, vaikka suuret linjat onkin harmonisoitu. Esim. kansalaisaloitteessa ehdotettu taloudellisten oikeuksien kokonaisluovutuksen kielto tuskin täyttää KV- ja eurooppaoikeudelliset reunaehdot.

Käyttäjän Verraton kuva
Kalle Salava Vastaus kommenttiin #21

Minun ymmärrykseni on, että kansalaisaloite täyttää kokonaisuudessaan direktiivin ja WIPO-sopimusten vaatimukset.

Taloudellisten oikeuksien kokonaisluovutuksen kieltoa koskien olisin hyvin yllättynyt, jos sopimuksissa olisi asiaan liittyviä säädöksiä. Myönnän toki, että en ole asiaa varmistanut tai ollut edes mukana aloitteen laadintatyössä, mutta toisaalta tiedän mukana olleen pystyviä ja asiantuntevia juriteja, kuten Aalto Yliopiston tekijänoikeuksiin erikoistunut tutkija Ville Oksanen. Se antaa aika hyvin uskoa siihen, että reunaehdot itse aloitteen osalta on tarkistettu, vaikka aivan jokainen markkinointiviesti ei olisikaan mennyt juristin kautta.

Peter Hallberg

"Siksi ihmettelen, miksi viittaat alikompensatorisuuteen"

Tarkoitan sitä, että niillä hyvitysmaksuilla, jotka saadaan maksuvelvollisilta perittyä ei ole kokonaisuutena ottaen mitään ennallistavaa vaikutusta oikeudenhaltijoiden kärsimään haittaan, kun otetaan huomioon hallinnointi-, valvonta- ja prosessikustannukset.

Käyttäjän Verraton kuva
Kalle Salava

Ahaa, ymmärsin väärin.

Miten luulet suhtauduttavan ehdotukseen, että myymälävarkaille lätkäistäisiin maksuvelvollisuus myymälävartijoiden pitämisestä ja videovalvonnasta?

Ei se menisi lävitse.

Alikompensatorisuus on vakio, ei mikään tekijänoikeuksia koskeva poikkeus.

Eli tarkenna nyt vielä hiukan tätä näkökulmaasi?

Peter Hallberg

Myymälävarasta, kuten tekijänoikeuden loukkaajaa kohtaa kaksi seuraamusta: rangaistus (sakko näpistyksestä) sekä velvollisuus korvata/hyvittää aiheuttamansa vahinko. Tyypillinen myymälävaras kykenee jälkimmäisestä suoriutumaan (kaljapullon hinta) eivätkä myymälävarkaudet ole niin yleisiä, että uhkaisivat koko vähittäiskaupan perusteita. Viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa tuomitut hyvitykset jäävät hyvin kauas esitetyistä vaatimuksista, mutta ovat silti maksuvelvollisen kannalta hyvin korkeita. Näin ollen epäilen, ette edes tuomittuja hyvityksiä saada kokonaisuudessaan perittyä.

Käyttäjän Verraton kuva
Kalle Salava Vastaus kommenttiin #27

En yhäkään ymmärrä.

Kirjoitit seuraavasti:

"Käytänössä, kun vertaamme piratismin aiheuttamia taloudellisia kokonaismenetyksiä määrättyihin hyvityksiin, järjestelmä on mitä suurimmassa määrin alikompensatorinen. Näin siitä huolimatta, että yksittäisen henkilön maksettavaksi tulevat hyvitykset ovat saattaneet ylittää hänen maksukykynsä räikeällä tavalla."

Mitä tuo alikompensointi nyt oikein tarkoittaa?

Myymälälävarasta ei laiteta korvaamaan vartijoiden pitämisestä aihetuvaa kustannusta, varkausvakuutusta tai muuta sellaista kontrolli- ja valontakustannusta. Oletko nyt siis sitä mieltä, että tekijänoikeuden kohtalla nämä kustannukset pitäisi sälyttää rikolliselle, ja jos olet, niin miten perustelet yleisestä käytännöstä poikkeavan näkemyksesi?

Vai tarkoitatko kenties, että piraatti ei korvaa aiheuttamaansa taloudellista vahinkoa, eli saamatta jäänyttä voittoa?

Voin muuten sanoa, että ei siltä kaljavarkaaltakaan normaalisti mitään rahoja saada takaisin. Taas kerran ihan yleinen juttu, ei mikään tekijänoiekuslain erikoisuus.

Lisäksi tekee mieli huomauttaa, että niiden saamatta jääneiden voittojen olemassaolo on usein melko epäselvää. Lataajat tuskin olisivat ostaneet kaikkea lataamaansa täyteen hintaan, joten täyden listahinnan vaatiminen on ihan kirkas vaatimus perustettoman edun suorittamisesta, jonka olematon näyttötaakka tekee mahdolliseksi.

Peter Hallberg Vastaus kommenttiin #28

Bussissa pieneen kännykkään naputtamalla ei yllä ilmaisun riittävään kirkkauteen. Yritetään uudestaan:

Tekijänoikeuslain mukainen hyvitys ei ole mikään luonnossa esiintyvä olio, vaan tiettyä oikeuspoliittista tavoitetta varten perustettu instrumentti. Sen toimintaa tulee arvioida kriittisesti suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

KKO ja hovioikeudet ovat selväsanaisesti linjanneet hyvitysinstituution oikeuspoliittiset tavoitteet: 1) reparaatio, ts. oikeudenhaltijalle maksettava kompensaatio jo tapahtuneesta luvattomasta käytöstä ja 2) preventio, ts. tulevien loukkauksien ehkäiseminen. Erityisesti on korostettu 1 kohdan mukaista funktiota.

Kritiikkini kärki kohdistuu siihen, että KKO:n vuodesta toiseen muuttumattomana pysyvä retoriikka ja digitaaliympäristön todellisuus eivät enää kohtaa. Jos oikeudenhaltija kärsii 2 miljoonan euron menetyksen, josta tuomitaan maksettavaksi 200.000 e hyvitystä, josta saadaan perittyä 20.000 e, ei mitään tosiasiallista hyvitystä ole tapahtunut, kun summasta vähennetään prosessi- ym. kustannukset. Puhumattakaan, että laittoman toiminnan yleisyydestä huolimatta äärimmäisen harva joutuu tekemisistään vastuuseen.

(Kuten toteat, tosiasiallisen vahingon arviointi on lähes mahdotonta. Päin vastoin kuin piraattipiireissä usein oletetaan, tuomioistuimet eivät ole meillä hyväksyneet väitettä, että yksi lataus olisi yhtä kuin menetys.)

Näin ollen väitän, että digitaaliympäristössä tapahtuneissa loukkauksissa hyvitysinstituution painopiste on heilahtanut vahvasti prevention puolelle. Hyvityksellä pyritään ennen kaikkea pelotevaikutukseen ja tulevien loukkausten ehkäisyyn.

Tällöin - nimestään huolimatta - hyvitys tulee tosiasiallisesti lähelle rangaistusta.

Pidän suotavana, että muuttuneessa toimintaympäristössä eri seuraamusten keskinäistä työnjakoa pohditaan uudelleen. Norminmukaisen käyttäytymisen edistäminen rahamääräisen sanktion uhalla on mielestäni luontevammin toteutettavissa julkisoikeudellisin keinoin.

Toimituksen poiminnat

Sivut